Vuoden vaihtuessa tulee usein tunne, saa uuden mahdollisuuden, uuden alun. Tämä tunne sisältää yleensä myös halun asettaa tavoitteita, tai vision siitä mitä haluaa tai minne haluaa vuoden sisällä päästä.
Suurin osa elämäntapa-, urheilu- tai businessvalmentajista sanovat, että juuri tämä visio, se sisäinen kuva tavoitteesta on tärkeä, asettamansa tavoitteen saavuttamiseksi. Kun tähän sisäiseen kuvaan vielä liittää minkä tunteen tavoite kehossa antaa, kun sen saavuttaa, on suuri mahdollisuus, että tavoitteesta tulee totta. Aivomme eivät osaa erottaa tavoitteen visiota ja siihen liitettyä tunnetta oikeasta tilanteesta, jossa tavoite saavutetaan. Esimerkiksi juoksijalle visio voi olla siitä, kun hän juoksee maaliviivan ylitse yhdistettynä tunteeseen minkä saavutus hänelle antaa. Toiselle visio on kuva siitä, että hän aukaisee kirjeen, jossa lukee hänen saaneen opiskelupaikan, johon on hakenut, liitettynä tunteeseen, jonka tämä saavutus antaa.
Uuden vuoden lähestyessä minulle yleensä iskee eräänlainen siivousinto (joka valitettavasti iskee harvoin). Tämä into tulee halusta siivota pois ”vanha” ja aloittaa vuosi niin sanotusti tyhjältä pöydältä. Siivotessani löysin paperin, johon olin kirjannut vuoden 2019 tavoitteeni. Se oli mielestäni kiinnostavaa löytö, sillä olin kokonaan unohtanut tämän paperin.
Olen oppinut, että tavoitteita laatiessa on hyvä kirjoitta ne käsin kuvilla höystettynä tai käyttää ainoastaan kuvia, tällä tavalla aivomme rekisteröi ne paremmin. On myös hyvä pitää kuvat ja tavoitteet esillä, jotta niihin voi vähän väliä palata ja ne pysyvät mielessä paremmin ja visio niistä vahvistuu. Minun tavoitteeni olin kirjoittanut paperille ilman mitään lisäkuvia. Paperi oli tungettu kaappiin toisten papereiden sekaan. Ei niin fiksua. Tästä huolimatta, huomasin paperia lukiessani, että oli saavuttanut suurimman osa tavoitteistani. Se tuntui hyvältä. Muistan tavoitteita kirjoittaessani, että mietin tarkkaan mitä kirjoittaisin. Sillä yleensä laitan riman aivan liian korkealle itselleni ja vaadin paljon, mikä aikaisemmin on ainoastaan johtanut pettyneeseen ja turhautuneeseen tunteeseen kun en ole saavuttanut sitä mitä ajattelin. Mutta olen itsepäinen. Viime vuonna tein siis sekä lyhyen- että pitkän aikaväli tavoitteita. Monet niistä realistisia ja ehkä vähän helppojakin saavuttaa, toiset vähän enemmän haastavia. Tällä tavalla takasin sen, että ainakin jotkut niistä saavuttaisin.
Tänä vuonna olen uskaliaampi ja nostan rimaa hieman. Suuremmat tavoitteet ovat edelleen linkitettynä pienempiin matkan varrella. Paperi, johon kaikki on kirjoitettu, on tänä vuonna esillä, jotta sitä voi vähän väliä katsella. Tänä vuonna minulla on suurempi usko siihen, että arkipäiväisiä rutiineja muuttamalla voin tehdä suuria muutoksia. Sillä kun tekee pieniä muutoksia arjessa, muuttuvat tavat ja rutiinit ja nämä taas johtavat isommalle tielle kohti laadittuja tavoitteita.
Oletko sinä jo kirjannut haaveesi ja tavoitteesi vuodelle 2020? Mitä sinä teet tavoittaaksesi ne?