Meillä oli viikonloppu täynnä ohjelmaa torstaihin asti. Silloin palloiluliitto ilmoitti pojan valmentajien kautta, että jalkapallotreeneistä ja otteluista pidetään taukoa, partio ilmoitti, että he ei eivät kokoonnu vähään aikaan ja tyttären akrobatiikkaharjoitukset peruttiin. Silloin oli vielä omat kylpyläloma suunnitelmat voimassa sekä Stand up-komiikka ilta mieheni kanssa, jonka pikkuveljeni perheineen oli meille järjestänyt lapsenvahtineen <3
Tarkoitus oli perjantaina klo 15.00 kääntää auton nokka ystävättäreni kanssa kohti Hankoa ja odottavaa rentoutusta. Viimeksi meidän yhteiset viikonloppusuunnitelmamme meni pöpeliksi, kun itse olin vatsainfluenssassa ja konserttireissu peruttiin kaksi tuntia ennen lähtöä. Perjantaina kello 13.05 ystäväni soittaa ja kertoo että viranomaiset suosittelevat, ettei edes kotimaassa matkustettaisi. Hän on töissä sairaanhoidossa, joten päätämme siirtää kylpylä-viikonloppuamme eteenpäin. Olemme odottaneet jo kaksi vuotta yhteistä viikonloppua, joten muutama kuukausi lisää ei haittaa. Muutaman minuutin jälkeen tule viesti, että Stand up-ilta peruuntuu.
Moni on varmasti tänä viikonloppuna joutunut isompien peruutuksien eteen ja pettymyksen tunteet ovat varmaan kuohuneet, varmasti ainakin lapsiperheissä. Samalla kun pettymyyden tunne itselläni hiipi lähemmäs, tunsin myös jotain muuta. Helpotusta. Aikaa. Nyt oli ”ok” vain olla. Ei suunnittelua, miettimistä, paikasta toiseen juoksemista, vaan pysähtymistä ja olemista. Voin vain sanoa, että vaikka tämä kahden päivän pysähtyminen oli lyhyt aika, se on tuntunut jopa viikon mittaiselta lomalta. En usko, että olen ainoa, jolla on tämä tunne.
Mitäpä jos täyttäisimme päivämme tunnit vähemmällä ohjelmalla ja sen sijaan hoivaisimme yhteyksistä läheisimpiimme?
Kehomme ovat suunniteltu niin, että tarvitsemme taukoja, pystyäksemme käsittelemään sisään tulevaa infoa terveellisellä tavalla. Muuten psyykeemme ylikuormittuu ja se vuorostaan voi johtaa univaikeuksiin, mahakatarriin, sairauksiin, tulehduksiin, mielialavaihteluihin jne. Valitettavasti tämä on nykyajan ihmisen ongelma. Me minimoimme aikaa nukkumiseen, rentoutumiseen ja reflektointiin, mutta maksimoimme tehoa tekemiseen ja suorittamiseen. Miksi? Meillä on tänä päivänä koneita, jotka tekevät suuren osan asioista, joita ennen tehtiin käsin ja olivat aikaa vieviä. Kotitalouksista löytyy tänä päivänä esim. tiskikone, pesukone, imuri, kahvinkeitin, mikro. Kaikki nämä, jotta saisimme lisää aikaa. Aikaa mihin? Meillä on tänä päivänä vähemmän aikaa kuin koskaan, ainakin tältä tuntuu, kun ihmisiltä kysyy mitä heille kuuluu, vastaus on usein kiirettä pitää ja paljon tekemistä. Joka kerta kun yritämme säästää aikaa, kulutamme sitä johonkin muuhun.
Paras tapa saada ”lisää aikaa” on ottaa aikaa. Käytä aikaa fiksulla tavalla. Pysähdy ja tunnustele. Se on ainoa tapa todellakin ”saada lisää aikaa”. Ole läsnä juuri nyt tässä hetkessä. Näe ihmiset ympärilläsi. Kuuntele enemmän, kuin puhut. Älä anna ajatuksen vetää sinua taaksepäin eikä eteenpäin, vaan pysähdy ja tunnustele miltä juuri nyt tuntuu.